Selkälokki - vuoden lintu 2024
Selkälokki oli vuoden 2024 lintu Suomessa. Selkälokki oli vuoden lintu myös vuosina 2013 ja 2003.
Selkälokkihavaintoja kirjattiin PHLY:n alueella Tiiraan yhteensä 604 vuonna 2024. Tämä on lähes 60 % enemmän kuin edeltävien viiden vuoden keskiarvo (380,4). Havaintoaktiivisuus oli siis varsin kiitettävällä tasolla. Kunnista eniten havaintoja ilmoitettiin Lahdessa (262) ja Asikkalassa (93).
Taulukko 1. Havaintojen jakautuminen kunnittain
| Orimattila | 27 | 4,5 |
| Kärkölä | 10 | 1,7 |
| Hollola | 35 | 5,8 |
| Lahti | 262 | 43,4 |
| Asikkala | 93 | 15,4 |
| Padasjoki | 53 | 8,8 |
| Sysmä | 50 | 8,1 |
| Hartola | 24 | 4 |
| Heinola | 22 | 3,6 |
| Pertunmaa | 9 | 1,5 |
| Mäntyharju | 19 | 3,2 |
| Yhteensä | 604 | 100 % |
Vuoden ensihavainto oli 28.3.2024 Lahden Launeella. Ajankohta vastaa täsmälleen ensihavainnon mediaania vuodesta 2014 lähtien. Kevätkauden suurin kertymä oli 140 yksilöä Lahdessa Kujalan jätekeskuksessa 19.4.2024. Kujalassa havaittiin merkittäviä kertymiä aina syksyyn saakka.
Kuvaaja 1. Havaintojen jakautuminen kuukausittain
Kannanarviota tehdessäni huomioin vuoden 2024 laskentojen lisäksi ne kohteet, joista oli perehtyneen harrastajan tuore arvio tai reviirihavaintoja Tiirassa 2020-luvulla. Tulkintatapa saattaa olla tiukempi kuin edellisessä arviossa. Pesimäkauden kartoitusten pohjalta laskettu kannanarvio yhdistyksen alueella on vähintään 192 pesivää paria. Mahdollisesti todellinen määrä on 20-30 paria suurempi, koska kaikkia aikaisempia kohteita ei tullut nyt laskettua. Edellisessä kartoituksessa vuonna 2013 kannanarvio oli 263. Kun huomioidaan vain ne kohteet, jotka on laskettu myös aikaisemmin, pesimäkanta on laskenut 13 % vuoteen 2013 verrattuna ja 26 % vuoteen 2003 verrattuna. Keskimääräinen poikastuotto oli 0,13 poikasta / pari.
Taulukko 2. Pesivien parien alueellinen jakauma.
Merkittävimmät pesimäjärvet mainittu erikseen.
| Päijänne (Pa, Sy, As) | 81 | |
| Jääsjärvi (Ha) | 39 | |
| Vesijärvi (As/Ho) | 20 | |
| Lahti, keskusta | 15 | |
| Mäntyharju yht. | 12 | |
| Ruotsalainen (As/He) | 8 | |
| Heinola muut | 8 | |
| Padasjoki muut | 4 | |
| Pertunmaa yht. | 4 | |
| Hartola muut | 1 | |
| Yhteensä | 192 | |
Suurin osa pesimähavainnoista ilmoitettiin isoilta järviltä (Päijänne, Jääsjärvi, Vesijärvi). Mielenkiintoisena ilmiönä mainittakoon selkälokin siirtyminen pesimään Lahden keskustan katoille.
Vuoden viimehavainto tehtiin 26.11.2024 Lahden Niemessä. Ajankohta on muutaman viikon myöhäisempi kuin viimehavainnon mediaani vuodesta 2014 lähtien (6.11.), mutta ei poikkeuksellinen. Syyskauden isoin kertymä oli 34 yksilöä Asikkalan Kajaanselällä 16.8.2024 ja suurin muuttosumma 30 yksilöä Asikkalan Anianpellossa 15.9.2024.
Tuhkaselkälokeista (alalajit graellsii / intermedius / heuglini) ilmoitettiin yhteensä 46 havaintoa vuoden aikana (7,6 % kaikista havainnoista). Yksi pesivä sekapari nimialalajin kanssa todettiin Lahden keskustan katoilla.
Olli Jouppila
Taustaa edellistä laskennoista - ote Päijät-Hämeen linnut-lehdestä
Vuonna 2013 tarkoitus oli toistaa laskennat mahdollisimman hyvin niillä järvillä, joilta pesimätietoja oli ilmoitettu vuonna 2003, ja lisaksi laajentaa laskentoja niin, että saadaan luotettava kannan arvio koko maakuntaan.
Vuonna 2003 Päijät-Hämeestä oli ilmoitettu valtakunnalliseen yhteenvetoon 168 selkälokkiparia. Vaikka se oli silloin paras saatavilla oleva tieto, se ei ollut kovin tarkka arvio maakunnan kannasta. Mukana olivat kyllä selkälokin suurjärvet Päijänne, Jääsjärvi ja Vesijärvi sekä muutama pienempi Heinolasta ja Nastolasta. Muut vedet puuttuivat kuitenkin täysin. Edes- suurjärvien selkälokkeja ei ollut laskettu vuonna 2003, vaan arviot perustuivat aiempien vuosien tietoihin.
Vuonna 2013 saatiin laskentatulos tai arvio perati 30 järveltä, joilta se kymmenen vuotta aiemmin puuttui. Näillä pesi yleensä vain 1-3 paria, poikkeuksena Heinolan Ala-Rääveli ja Hollolan Salalammi. Yhteensä uusien järvien parimäärä oli kuitenkin 62, eli aiempi kannanarvio osoittautui selvästi liian alhaiseksi.
Harmi kyllä myöskaan vuoden 2013 laskenta ei ollut aivan kattava. Vakavimmat puutteet olivat Jääsjärvi sekä Päijänteeltä Sysmän vedet, joiden yhteenlaskettu parimäärä on noin 30 prosenttia maakunnan kannasta. Niiden osalta täytyi siis tyytyä vanhaan arvioon. Myös Mäntyharjun järvien merkittävän selkälokkikannan parimäärä perustui laskentoihin jo 2006-12.
Kun vertailuun otetaan vain ne pesimäalueet, joilta on laskenta tai luotettava arvio sekä 2003 että 2013, aineiston koko jäi vajaaseen puoleen maakunnan kannasta. Sen perusteella parimäärä olisi kasvanut noin 20 prosenttia. Koko Suomessa kannankehitys oli ollut epäyhtenaistä: esimerkiksi Päijät-Hämeen naapurimaakunnista oli raportoitu sekä kasvua että taantumaa (Hario 2014).
On epätodennäkoistä, että kaikki Päijät-Hämeen pesimäjärvet olisivat tämänkään jälkeen tiedossa. Merkittäviä selkälokkimääria tuskin enää piileskelee missään, mutta muutaman parin yhdyskuntia on varmasti monella taholla. Kaikki epävarmuustekijät ja mahdolliset vuotuiset kannanvaihtelut huomioon ottaen maakunnan kannaksi voitiin vuonna 2013 olettaa 250-300 paria.
