Mistä kaikki alkoi?

PHLY ja Päijät-Hämeen Linnut-lehti

Vesa Ijäs

Helmikuun ensimmäisellä viikolla tuli postilaatikkoon Päijät-Hämeen Linnut-julkaisun 53. vuosipainos. Kaikkein ensimmäisin lahden vuosikerta julkaistiin vuonna 1970 konekirjoituskoneella kirjoitettuna monisteena. Samana vuonna ilmestyi kaksi muuta lehteä lisää. Yhdistyksen ja lehden alkutaipaleen tarvetta ja haasteita kuvaavat julkaisujen pääkirjoitukset, jotka tässä tuodaan luettavaksenne. Näiden poimintojen tarkoituksena on tuoda esille yhdistyksen alkutaipaleen tunnelmia ja samalla tarjota ajallista syvyyttä yhdistyksen toiminnan ja merkityksen ymmärtämiseksi. PHLY:n jäsenmäärä on kasvanut vuosikymmenten aikana nykyiseen n. 650 jäsenen määrään. 

Lukijalle

Päijät-Hämeen linnut (1970). Pääkirjoitus. Lukijalle. Toimikunta. Lehden ensimmäinen julkaisu. 1/1970, moniste. 

Lahden ja Heinolan lintuharrastajien kesken on keskusteltu Päijät-Hämeen aluetta koskevan lintutieteellisen yhdistyksen perustamisesta. Asiasta virinnyt keskustelu johti yhteisen neuvottelutilaisuuden pitämiseen joulun alla Heinolassa.

Tilaisuudessa päätettiin perustaa Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys. Tämän yhdistyksen tarkoituksena tulisi olla yhdyssiteenä alueemme lukuisten lintuharrastajien kesken. Edelleen päätettiin julkaista lehteä, jonka ensisijaisena tehtävänä on tietojen välittäminen jäsenille, kotiseudun linnuston esitteleminen sekä ajankohtaisten katsauksien ja tiedonantojen julkaiseminen. Lehti tulee suunnitelmien mukaan ilmestymään kolme kertaa vuodessa.

Yhdistyksen perustava kokous päätettiin järjestää Lahdessa Kannaksen yhteislyseolla tammikuun 13. päivän 1970 klo 19. Tilaisuudessa tullaan valitsemaan toimihenkilöt sekä asettamaan toimikunta muodostamaan sääntöehdotukset.

Kaikki asiasta kiinnostuneet lintuharrastajat ovat tervetulleita perustavaan kokoukseen. Kannaksen koulun löydätte osoitteesta: Kannaksenkatu 20 Lahti.

Lukijalle

Kolunen, Heikki (1970). Pääkirjoitus. Lukijalle. Päijät-Hämeen linnut.  2/1970. Päijänteen Painotyö Oy, 1970

Toisena pääsiäispäivän pidettiin Lahdessa Kannaksen koulun suojissa Päijät-Hämeen Lintutieteellisen yhdistyksen kokous. Kokouksessa esitettiin yhdistykselle säännöt, jotka valmisteleva toimikunta oli laatinut. Ne hyväksyttiin vain pienin muutosehdotuksin, ja samalla päätettiin yhdistyksen rekisteröitymisestä. Yhdistyksen toimihenkilöiksi valittiin seuraavat lintumiehet: Heikki Kolunen, Pentti Vikberg, Reijo Hakanen Lahdesta ja Eero Hietanen ja Reino Niemi Heinolasta sekä Ilkka Virkkunen Sysmästä.

Yhdistyksen julkaisusta Päijät-Hämeen Linnuista keskusteltiin pitkään, kun kävi ilmi, että seuraava numero, siis tämä käsillä oleva, voidaan jo painattaa. Lehden tarkoituksena on ensisijaisesti kerätä ja julkaista maakunnan linnustoa koskevaa tietoa sekä koota harrastajat toimivaksi havaintoverkostoksi. Toivomme, että uusi lehti saa harrastajien mielenkiinnon heräämään uudella tavalla, parhain kiitos toimittajille on luonnollisestipostilaatikon ahkera kolina havainnoista ja kirjoituksista. Tämä numero lähetetään kaikille harrastajille, joiden osoitteet on toimituksen tiedossa. Toivomme, että mahdollisimman usea heistä tilaisi lehden ja ehkä liittyisi yhdistyksemme jäseneksi.

Virallisten asioiden jälkeen esitti pönttötoimikunta väliaikaistietona luonnonsuojeluvuoden 1970 merkeissä tehtyjen noin 450 pikkupöntön myymisestä. Tämän lehden ilmestyessä kaikki pöntöt on jo saatu myydyksi. Yhdistykselle saatiin varoja, ja samalla tuli yhdistyksen nimi tunnetuksi laajemmissa piireissä. Kokouksen päätteeksi esitti Ilkka Virkkunen väridiasarjan silkkiuikun pesimiseen liittyvistä käyttäytymistoiminnoista selostaen samalla silkkiuikun soidinkäyttäytymistä.

Seuraava kokous päätettiin pitää vasta alkusyksystä. Kokouksesta ilmoitetaan lähemmin kolmosnumerossa, joten pitäkääpä huoli, että saatte lehden ajoissa.

Lukijalle

Virkkunen, Ilkka (1970). Pääkirjoitus. Lukijalle. Päijät-Hämeen linnut, 3/1970. Palkamon Kirjapaino Oy, 1970

Tätä kirjoittaessani noin 70 henkilöä on tilannut lehtemme. Huomioon ottaen julkaisumme kovin nuoren iän voimme pitää tulosta tyydyttävänä näin aluksi.

Mielestäni tällaisen lehden pitäisi kuitenkin tulla omillaan toimeen, eli tuloja tulisi olla yhtä paljon kuin menoja. Ja tilanne ei suinkaan ole tämä, kun tilaajia on nykyinen määrä. (Tilaushinta 4 mk vuosikerta). Lehti on rahareikä, joka nielee yhdistyksen sinänsä ansiokkailla pönttötaloilla ja ties millä keinoilla hankkimat varat.

Vertauksen vuoksi voi mainita, että Suomenselän (ja Etelä-Pohjanamaan) vastaavan lintulehden levikki kuuluu olevan luokkaa 70 x 7. Ei niin, että meidän jotenkin tulisi kilpailla suomenselkäläisten kanssa. Se ei ole lainkaan toivottavaa, eikä onneksi mahdollistakaan: Lehtien ekologinen lokero on tosin sama, mutta levinneisyysalueet eroavat. Luku on meille merkityksellinen siksi, että se antaa käsityksen tilaajamäärästä, mihin maakunnallinen lehti voi päästä. 

Miten siis löydämme alueemme linnuista kiinnostuneet ihmiset, joista tällä epäilemättä on riittävä määrä?

Liian usein ymmärretään lintuharrastajilla vain saapasjalkaisia nuorukaisia, jotka kiikari kaulassa ravaavat rapakoissa ja erottavat ensi silmäyksellä liron metsäviklosta. Lintuharrastajien enemmistö ei kuitenkaan omista kiikaria eikä ole kuullut viitasirkkalinnusta. He tyytyvät katselemaan ikkunoistaan lintulautansa tiaisia ja pihapönttöjensä sieppoja. Ja mikä tärkeintä: He tuntevat lintuja kohtaan kenties enemmän myötätuntoa kuin ne kurasaapasnuorukaiset näkemiään harvinaisuuksia kohtaan. 

PÄIJÄT-HÄMEEN LINNUT pitää saada menemään myös tälle lintuihmisten enemmistölle. Suuri osa lehden sisällöstä on sellaista, minkä luulisi kiinnostavan varsin monia. 

Kun siis näet jossakin pihassa yli 5 pesäpönttöä tai keskimääräistä tehokkaampaa talviruokintaa, poiketkaapa kertomassa lehdestämme. Siinä talossa ollaan kiinnostuneita linnuista. Jokainen nykyisistä 70 tilaajasta voi hankia esimerkiksi kaksi uutta. Silloin on jo mahdollista, että seuraavan pönttökampanjan tulosta liikenee osa muuhun kuin painolaskuihin.