Loppukesän lintutilanne

Kesän aikana tehtiin tukku hyviä pesimähavaintoja ja lintujen syysmuuttokin saatiin jo käyntiin.

Pesintä- ja reviirihavaintoja:

Vesijärvellä tehdyissä valkoposkihanhien laskennoissa löydettiin yhteensä 220 pesää. Määrä on aavistuksen edellisvuotta suurempi. Vuonna 2017 pesiä löytyi 213.

Petolinnuista haarahaukka pesi jälleen onnistuneesti Sysmässä ja sai kaksi poikasta lentokykyisiksi. Merikotkia havaittiin Vesijärvellä ja Orimattilan Artjärvellä. Kookas merikotka osaa liikkua pesimäaikaan reviirillään yllättävän huomaamattomasti. Se hyödyntää maaston muotoja suojanaan lentäessään ja saattaa saalistaa vain aamuyön tunteina. Sisämaan pesinnät jäävätkin helposti toteamatta.

Koskikara pesi Lahdessa Nastolan Immilän myllyllä ja poikue lähti maastoon kesäkuun alkupäivinä.

Kujalan jätekeskuksella laskettiin jälleen hurja määrä laulavia viitakerttusia. Vaikka jätekeskuksella on raivattu sileäksi iso määrä viitakerttuselle sopivaa pensaikkoa, alueella havaittiin silti viitisenkymmentä laulavaa viitakerttusta.

Rastaskerttusreviirejä löytyi Vesijärven, Sysmän ja Heinolan alueelta yhteensä reilut kymmenen kappaletta ja vuosi 2018 olikin rastaskerttuselle paras tällä vuosituhannella.

Viiriäisiä havaittiin kesän aikana vain neljä – Orimattilassa, Sysmässä, Lahdessa ja Asikkalassa. Viiriäisiä voi löytää samalta peltoalueelta useampiakin, sillä niillä on taipumus kerääntyä "laulamaan" löyhässä ryhmässä. Tänä vuonna ei kuitenkaan löytynyt lauluryhmiä, vaikka naapuriyhdistyksen puolella Lapinjärvellä äänteli yhdellä peltoalueella jopa 6 viiriäistä.

Muita mielenkiintoisia kesähavaintoja olivat 16.7. Sysmässä nähty koiras arosuohaukka, 25.6. Artjärvellä nähty kuningaskalastaja ja Lahden Kivimaalla 18.–24.6. laulanut tristis-alalajin tiltaltti eli idäntiltaltti.

Kahlaajamuutto avasi syysmuuttokauden

Aikuisten suosirrien muutto jäi heinäkuun alkupuolella vaisuksi, sillä Suomessa vallitsi helteinen korkeapaine. Selkeässä ja heikkotuulisessa säässä kahlaajat muuttavat hyvin korkealla. Helle ei myöskään innostanut lintuharrastajia aktiiviseen muutonhavainnointiin.

Sisämaassa voi nähdä arktisten kahlaajien muuttoa (pääosin suosirri, punakuiri, isosirri ja tundrakurmitsa) varmimmin juuri silloin, kun tuulet kääntyvät Venäjällä jäämeren rannoilla puhaltamaan kohti Vienanmerta ja Suomea. Kun samaan aikaan sisämaan järvillä vallitsee jonkinmoinen vastatuuli ja sää on epävakaista, kahlaajaparvet pudottautuvat alemmas tai lentävät järven pintaa pitkin. Aikuisten kahlaajien osalta muuton ajoituksen ennustaminen on hieman helpompaa, mutta myöhemmin syksyllä nuorten kahlaajien muutto jakautuu laajemmalle ajanjaksolle ja on vaikeammin ennakoitavissa.

Kun tuulet kääntyivät heinä-elokuun vaihteessa suotuisiksi, alkoi Päijät-Hämeessäkin näkyä kahlaajamuuttoa. Ensimmäinen sopiva säätyyppi osui heinäkuun 28. päivän tienoille, mutta silloin ei sirrejä nähty liikkeellä. Sen sijaan mustalintuja nähtiin runsaasti. Asikkalan rannoilla laskettiin jopa 2600 muuttavaa mustalintua. Seuraava sopiva säätila osui elokuun 3. päivän tienoille, jolloin Padasjoella laskettiin 1039 muuttavaa suosirriä, 179 punakuiria ja 30 tundrakurmitsaa. Saman päivän aikana nähtiin myös muutama kuovisirri, pulmussirri ja isosirri. Vaikka luvut näyttävät komeilta, hyvään muuttosummaan vaaditaan sinnikkyyttä ja kokemusta. Kahlaajaparvien saapumista voi joutua odottelemaan jopa koko vuorokauden valoisan ajan. Parvia voi saapua harvakseltaan ja niitä on vaikea erottaa taivaalta tai järven pinnasta, puhumattakaan lintujen määrittämisestä lajilleen.

Arkitsten lintujen lähtökelejä voi tarkkailla vaikkapa seuraavista säälinkeistä:
www.windguru.cz (osittain maksullinen)
earth.nullschool.net

Kuva: Aikuinen suosirri © Petri Koivisto