Henkilökuvassa Mari Meriläinen

Mari Meriläinen ja Unna-koira

Uutiset

11.6.2021
henkilökuva

Henkilökuvassa Mari Meriläinen

Henkilökuvassa Mari Meriläinen. Juttusarjassa haastatellaan päijäthämäläisiä lintuharrastajia.

Kerro itsestäsi, lintu- ja luontoharrastuksestasi?

Olen Mari Meriläinen Asikkalasta. En ole erityisesti lintuharrastaja, mutta luonnossa liikun mielelläni. Olen aina kiinnittänyt huomiota luonnon pieniin yksityiskohtiin. Valokuvasin nuorena aktiivisesti, silloin kuvaaminen oli kalliimpaa kuin nykyisin. Piti ostaa filmi ja siihen sai kuvattua 24 kuvaa. Oli välttämätöntä miettiä, mihin filmiä tuhlasi. Kuvakohdetta harkitsi tarkkaan ja kuvakulmaa etsi pitkän aikaa. Nykyään usein ajattelen, että se hyvä kuva jää ottamatta, kun räpsii monta kuvaa ajatellen, että "kyllä näistä joku onnistuu".  

Liikun Unna-koirani kanssa paljon metsissä. Asikkalassa on luontokohteille  valinnanvaraa. 

Roskien keräämistä harrastan joka ikinen päivä (hyvin luontevaa, kun on koiran jätöksille aina pussi mukana), vieraslajien kitkeminen kuuluu jokaiseen kevääseen. PIhalta löytyy linnunpönttöjen lisäksi siilinmaja ja hyönteishotelleja.  

Minun lintuharrastukseni on ollut kesäistä lokkien seurailua, linnunpönttöjen ripustamista, lintujen talviruokintaa ja hyvin epätieteellistä kevätseurantaa. Ja järven rannalla asuneena unohdettujen tai kadonneiden kalastusvälineiden ja muiden roskien siivoilua. Sitä olen pitänyt aina tärkeänä.  

Miten sinusta tuli lintuharrastaja?

MInusta ei ole koskaan tullut lintuharrastajaa, mutta luontoharrastaja kylläkin. Vein aikanaan paljon pieniä poikiani luontoon. Luonnonsuojeluliiton kevätseurannan kautta opettelin itsekin lintuja. Yksi pojistani innostui linnuista ja minä opin siinä ohessa. 

Millaisissa paikoissa tykkäät retkeillä?

Asun Asikkalassa, arvostan lähiluontoa. Liikun mieluiten lyhyen matkan päässä kotoa. Soilla ja vanhoissa metsissä liikkuisin mieluiten, mutta niitä on Asikkalassa kovin vähän. Asikkalassa suosikki paikkojani ovat esimerkiksi Syrjänsupat, Kytänkangas, Kalkkistenkoski ja Pulkkilanharju. Taajamaympäristössä on vaikeaa mieltää olevansa osa luontoa, mutta metsässä se on helppoa. Olla osa luontoa – se on mukava tunne. 

Millä tavalla harrastat lintuja?

Ruokin lintuja talvella. LInnunpönttöjä olen harrastanut aina. Täytin juuri 50 v ja annoin linnuille juhlan kunniaksi 50 linnunpönttöä. Kaikki on ripustettu puuhun. Osallistun piha- ja pönttö bongaukseen. Olen toista vuotta mukana Birdlifen Tunnista 100 lintulajia -haasteessa, tosin hitaasti minä lajilistalla etenen. 

Kerro jokin mieleen painunut lintuharrastusmuisto

Tämä ei ole lintuharrastusmuisto, mutta kun olin alle kouluikäinen, mökillä oli pudonnut puusta linnunpönttö. Isä nosti pöntön puuhun. Isosiskoni jäi istumaan näköetäisyyden päähän pöntöstä tarkkailemaan palaako lintu pöntöön poikasten luokse. Emo palasi. Se oli leppälintu! MInulle jäi lähtemättömästi mieleen leppälinnun värit, opin leppälinnun kerralla! Perheemme yhdessä jaettu ilo tuosta tapauksesta on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. 

Mieleenpainuvia muistoja on muitakin. Yksi pöllöretki oli erityinen. Kuulimme useita pöllöjä ja kalliosta kaikui pöllön huhuilu takaisin, taivaalla oli revontulet. Silloin kuvittelin olevani sadussa. 

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Olen kirjailijoiden Anni Kytömäen ja Juha Kauppisen suuri ihailija. Kirjoittamalla voi vaikuttaa! Odotan, että Anni Kytömäen rakastetut kaunokirjalliset teokset vakuuttavat vanhojen metsien tärkeyden ja tarpeellisuuden myös suurelle yleisölle. Juha Kauppisen teos Monimuotoisuus-kirja antoi uskoa, että luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi on mahdollista saavuttaa tuloksia. Odotan ja uskon, että yhä enemmän  ymmärretään luonnon monimuotoisuuden arvo ja sen myötä terveempi elinympäristö. Näin luonto ymmärretään aivan muuna kuin hyödykkeenä. 

Mitä vinkkejä haluaisit antaa aloittavalle harrastajalle?

Kuten jo aiemmin kerroin, retkeilin pienten poikien kanssa paljon luonnossa. Yksi pojistani kiinnostui erityisesti linnuista. Huomasin  paikallislehdestä, että Karisalmen sillalla Pulkkilanharjulla on lokkien tarkkailuilta. Lähdimme sinne. Se ilta teki vaikutuksen niin poikaan kuin äitiinkin. Siellä oli harrastajia, jotka ottivat uudet tulijat sydämellisesti vastaan. Laittoivat kaukoputkea alas, jotta pieninkin voi nähdä kaukana saaressa olevan merikotkan. Tämän kohtaamisen jälkeen, poika pääsi monille retkille, joihin emme olisi ikinä osanneet ilman lintuharrastajia mennä. Tutustuminen muihin lintuharrastajiin on varmasti paras vinkki aloittelijalle.