Etusivulle > Retkeilykohteet > Lahti

Lahden retkeilykohteet

Lahden eri lintupaikat

 
 
Merkkien selitykset:

Kevätretkikohde  Kevätretkikohde

Kesäretkikohde  Kesäretkikohde

Syksyretkikohde  Syksyretkikohde

Talviretkikohde  Talviretkikohde

Kevätretkikohde

Luhdanjoen alue

Orimattilan, Hollolan ja Lahden kuntien alueella sijaitseva Luhdanjoen alue on yksi merkittävimmistä muutonseuranta-alueista Päijät-Hämeessä. Alue muodostuu pitkästä kallioperän murroslaaksossa virtaavasta Luhdanjoesta ja sitä ympäröivistä jokiniityistä ja pensaikoista sekä viljavimpien alueiden reunapelloista. Muutonseurantaa on harrastettu luhta-alueen pohjoispäässä, Lahden Sipilässä (tilan nimi, ei kartassa), mutta myös eteläosan Luhtikylässä. Kevättulvat saavat alueen lainehtimaan noin 12 km pitkänä, 0.1 - 0.5 km leveänä järvenä, jota paikoin jyrkähköt kallioalueet reunustavat. Luhdanjoen lintutornista harrastajat pystyvät vaivattomasta havainnoimaan uomaa seuraavia lintuja. Jokilaakso muodostaa myös petolintujen muuttoreitin. (Luhdanjoen Orimattilan puoleisista alueista Orimattilan esittelyssä)

Luhdanjoen lintutorni

Luhdanjoen alue sijoittuu vanhan Helsingintien länsipuolelle Orimattilan Luhtikylästä - Lahden Okeroisiin. Lintutorni on Nostavan ja Okeroisten rajamailla. Parhaiten sinne löytää ajamalla Lahdesta noin 6 km vanhaa Helsingintietä ja kääntymällä Lintulantielle, jota ajetaan noin 2 km. Tämän jälkeen käännytään Luhtijoentielle, jota ajetaan noin kilometri kunnes tullaan parkkipaikalle. Luhtijoentien alkupäässä on puomi, joka on öisin suljettuna. Yhdistyksen jäsenet voivat lunastaa puomiin avaimen Arto Puikkoselta.

Lintutorni avattiin juhlallisin menoin 27.4.1998. Aihetta olikin, sillä kysessä on Suomen suurin ellei myös komein torni, jonka ylemmälle havainnointitasolle päästäkseen on noustava 23,5 metriin. Ylhäällä kiipijää odottaa mukava näköala vaihtelevaan maastoon. Etelässä avautuu Luhdanjoen jokivarsi reunustavine kukkuloineen, pohjoisessa piirtyy näkökenttään Salpausselän reunamuodostuma ja jyhkeä kallioalue. Itäpuolella vaihtelevat metsä- ja peltoalueet ja lännessä on kylämaisemaa. Katselutasanne on noin 115 m merenpinnan yläpuolella.

Alue on parhaimmillaan keväällä, sillä aikaisin muodostuva sula, monet rantaniityt ja rauhallinen sijainti keräävät alueelle sadoittain vesilintuja ja kahlaajia. Jokilaakso toimii myös petolintujen muuttoväylänä, niinpä Luhdanjoen korkeasta tornista onkin päästy näkemään maakunnan mittapuun mukaan varsin merkittäviä petomuuttoja.

Kevätaamuisin pikkutikan terhakka kiikitys ja harmaapäätikan haikeampi huutosarja kuuluvat Luhdanjoen tavalliseen äänimaisemaan. Joinakin kevätöinä myös jänkäkurpan kummitusmainen soidin saattaa kuulua luhdan yllä kiertävästä linnusta.

Kesällä satakielet, viita- ja luhtakerttuset sekä muut yölaulajat valtaavat pajuviidat. Ruisrääkkä huutaa rantaniityllä, perhevelvollisuudet jo hoitanut viirupöllökin saattaa puhaltaa huutosarjan jostain kallion rinteeltä auringonnousun aikoihin.

Syksyn tulvat ovat kevättulvia oikullisempia, mutta sateisina vuosina alueelle muodostuu myös syksyllä hyviä kahlaajien lepäilyalueita. Esimerkiksi jänkäkaurpat viihtyvät taivaanvuohien seurassa tornin edustan laidunniityillä.

Talvella maisema hiljentyy, mutta isolepinkäinen on silti säännöllinen näky pajuluhdalla jonkin karahkan latvassa, harmaapäätikka näkyy päivittäin tornin liepeillä ja viereinen metsikkö elättää myös vahvaa pyykantaa, joiden viheltelyä voi kuulla melkein vuoden ympäri. Tornin läheisyyden ruokintapaikka houkuttelee runsaasti pikkulintuja, mikä takaa varpuspöllön oleskelun jossain lähistöllä.

Luhdanjoen lintutorni ja tulvajärveä. Kuva: Petri Koivisto

Ylös
KevätretkikohdeTalviretkikohde

Niemen satama, Polttimo

Niemen satamaan laskevan Joutjoen suu pysyy sulana kovimpinakin pakkastalvina. Polttimon sulana tunnettu paikka on ollut viimeisten vuosien aikana Suomen säännöllisimpiä pikku-uikun talvehtimispaikkoja. Satojen sinisorsien seasta on löytynyt pikku-uikun lisäksi muitakin harvinaisia talvivieraita, kuten harmaahaikara, merimetso, valkoposkihanhia, liejukana, pikkukajava ja kuningaskalastaja. Keväällä sula laajenee nopeasti ja siihen ilmestyy seudun ensimmäiset muuttolinnut telkkien ja isokoskeloiden johdolla. Syksyllä Vesijärven nuottakalastus houkuttelee Enonselälle satoja harmaalokkeja, joiden seasta voi aina koettaa etsiä harvinaisuuksia. Lokit lepäilevät tuolloin useasti Niemen sataman venelaitureilla, mistä niitä on helppo tarkkailla.

Ylös
KevätretkikohdeKesäretkikohdeSyksyretkikohdeTalviretkikohde

Mukkulan kartanon alue

Pohjoiseen edetessä seuraavaksi tulee vastaan Mukkulan kartanon alue ja siihen rajoittuva Ritamäen luonnonsuojelualue. Kartanon puisto ja viereinen karavaanarialue on etenkin syksyisin mielenkiintoinen retkikohde, sillä Vesijärven rantoja pitkin vaeltavat tiaisparvet kulkevat sen kautta. Usein vastaan tulee vilkkaasti äänteleviä pyrstötiaisparvia, ja jos onni suosii, niin myös pähkinänakkeli on voinut jättäytyä alueelle tiaisparven matkasta. Vesijärvellä pesineet valkoposkihanhet kansoittavat syksyllä kartanon nurmikoita.

Ritamäki on luonnontilaisen kaltainen korkea mäki, jonka pohjoisrinne on synkkää kuusikkoa ja etelärinne ravinteikas pähkinälehto. Luonnonsuojelualueen vakituiseen lajistoon kuuluu mm. lehtopöllö jonka huhuilua voi kuulla kevätöinä kartanon puistossa.

Mukkulan kartano ja valkoposkihanhia. Kuva: Petri Koivisto

Ylös
KevätretkikohdeKesäretkikohdeSyksyretkikohde

Lahden matkustajasatama ja aallonmurtaja

Vesijärven rannoilla on Lahden kaupungin alueella lukuisia käymisen arvoisia kohteita. Etelästä lähdettäessä tulee heti vastaan eräs Päijät-Hämeen merkittävimmistä yksittäisistä kohteista, nimittäin sataman aallonmurtaja. Sen jälkeen kun aallonmurtajan maayhteys katkaistiin, naurulokkien kolonia on kasvanut siinä vuosi vuodelta nykyisiin huippulukemiin. Noin 2000 parin yhdyskunta on tämän viime vuosikymmeninä jyrkästi taantuneen lajin suurin sisämaakolonia. Naurulokkien seassa pesii myös useita kalatiirapareja.
Aallonmurtajan lintupaljous ja sen sijainti pitkän järviketjun eteläpäässä houkuttelee paikalle levähtämään vähälukuisia läpimuuttavia lintuja. Karikukkoja, räyskiä sekä suo- ja kuovisirrejä on havaittu useamman kerran aallonmmurtajalla. Harvinaisin vieras on ollut pikkutiira. Aallonmurtajan lintuja pääsee tarkkailemaan Teivaan venesatamasta tai Sibeliustalon vierestä ravintolalaivojen kupeesta. Samalla kannattaa myös tarkastaa Ankkurin alueen ranta, jonka kivikoissa ja hietikoilla saattaa oleilla kahlaajia tai pulmusia muuttoaikoina.

Ankkurin rannalla voi syksyllä nähdä mm. suosirrejä ja tyllejä. Kuva: Petri Koivisto

Ylös
KevätretkikohdeSyksyretkikohde

Kilpiäistenpohja

Kilpiäistenpohja on Lahdessa ainoa paikka, jossa Vesijärven rantaniityt jäävät edelleen kevättulvien alle. Maisemaa hallitsevat vankka järviruovikko ja avovesialueen korte- ja kaislakasvustot. Monimuotoinen vesikasvillisuus ja luonnonsuojelualueen moottoriveneilykielto houkuttelevat alueelle paljon vesilintuja pesimään ja ruokailemaan. Vesilinnuista runsaslukuisin on silkkiuikku, melko säännöllisesti alueella pesii myös vaateliaammat lajit, kuten kaulushaikara ja luhtakana. Alueella on tavattu harvinaisuuksia kuten liejukana, pikkuhuitti, pussitiainen ja viiksitimali.

Lintutornin lisäksi hyvä tarkkailupaikka on lahden pohjukassa olevan pengerryksen kärki ja laituri, johon myös liikuntarajoitteiset lintujen tarkkailijat pääsevät helposti suoraan pysäköintipaikalta.

Lintujen havainnointia pengerryksen kärjestä. Kuva: Petri Kuhno

Ylös
KevätretkikohdeTalviretkikohde

Ali-Juhakkalan puhdistamon allas

Ali-Juhakkalassa oleva jätevedenpuhdistamon saostusallas on käymisen arvoinen paikka vuoden ajasta riippumatta. Pienestä koostaan huolimatta allas vetää puoleensa erikoisia vesilintuja, niin puoli- kuin kokosukeltajiakin. Altaalla on talvisin havaittu mm. telkkiä, kuikka, silkkiuikku, merimetso ja harmaahaikara, nokikana on talvehtinut ainakin kolmasti. Keväisiä harvinaisuuksia ovat olleet pikku-uikku, ristisorsa ja lampiviklo. Loppukesällä, kun allasta puhdistetaan, pohjalieju vetää puoleensa kahlaajia. Lähes joka syksy altaalle tipahtelee jokunen alli, mustalintu tai pilkkasiipi. Altaan vierestä kulkevassa Porvoonjoessa talvehtii säännöllisesti 2–3 koskikaraa, liejukana ja kuningaskalastajakin on tavattu talviaikaan. Joen varren tuomiryteiköt ovat myös erinomaista yölaulajaseutua kesäkuussa. Altaalla käydessä lintuja tulee havainnoida verkkoaidan ulkopuolelta!

Ylös
SyksyretkikohdeTalviretkikohde

Radiomäki

Radiomäen ympärikävely kuuluu monen lintuharrastajan syys-lokakuiseen retkiohjelmaan. Ylhäinen sijainti kaupungin betoniviidakon keskellä houkuttelee muuttomatkalla olevia lintuja tankkaamaan ravintoa Radiomäen puistomaisiin metsiin. Monet syksyn viimeiset hyönteissyöjät, esimerkiksi kertut, siepot ja uunilinnut, havaitaan viivyttelemässä juuri tällä alueella. Monien retkeilijöiden toiveissa on harvinaisuuden löytäminen, sillä alueelta on yhytetty hippiäisuunilintuja ja taigauunilintuja tiaisten ja hippiäisten sekaparvista. Radiomäeltä aukeaa myös hyvät näköalat kaupungin yli niin etelään Launeen suuntaan kuin luoteeseen Vesijärvelle. Takavuosina paikka oli muutontarkkailijoiden suosiossa. Talvisin radiomäen eteläosassa on linturuokintapaikka.

Näkymä Radiomäeltä Vesijärvelle ja Ruoriniemeen. Kuva: Petri Koivisto

Ylös
KevätretkikohdeKesäretkikohdeTalviretkikohde

Kariniemi

Aivan keskustan kupeessa oleva Kariniemen upea lehtoalue kerää keväällä ensimmäiset hyönteissyöjät. Heti kun tuomen silmut alkavat aueta, mustapääkertut, sirittäjät ja kirjosiepot rupeavat valtaamaan reviireitään. Myöhemmin saapuva vähälukuinen kultarinta kuuluu myös säännöllisiin pesimälajeihin. Alueella on runsaasti lahoavaa puustoa, mikä mahdollistaa jopa kahden pikkutikkaparin elämisen alueella. Pihlajanmarjasyksyinä ja -talvina alueella saattaa pyöriä jopa tuhatpäisiä rastas ja tilhiparvia, joten katseltavaa riittää kaikkina vuodenaikoina. Alueella on myös Phly:n ja Lahden kaupungin yhdessä ylläpitämä talviruokinta. Talviruokinta-automaatti sijaitsee mäen pohjoipuolella, ylösjohtavan tien puolivälin kohdalla, vajaan sadan metrin päässä tieltä Kariniemen puhdistamolle päin.

Kariniemen lehtoa. Kuva: Petri Koivisto

Ylös
KesäretkikohdeTalviretkikohde

Linnaistensuo

Linnaistensuo on laaja ja kaunis suoalue Lahden itäosassa. Rauhoitetun suoalueen reunustat ovat matalaa mäntyä kasvavaa rämettä, keskeltä suota taas löytyy pieniä kaistaleita avosuotakin. Suon itälaidasta länsilaitaan kulkee pitkospuut, joilta on hyvä tarkkailla suon elämää ja ihailla maisemia kastelematta jalkoja. Talvella suolla voi toki kulkea laajemmaltikin hiihtämällä, varsinkin kevättalven kantohangilla suolla pääsee etenemään melkoista vauhtia. Pitkospuiden päistä löydät linturuokintapaikat ja kuusikoissa tapaa usein pohjantikan ja pyyn. Linnaistensuon linnustoon kuuluvat muun muassa niittykirvinen ja kulorastas. Keltavästäräkki lienee hävinnyt jo lajistosta. Kevättalvella voi nähdä myös soitimella olevia teeriä. Myös suobiotoopin kasveja voi lähteä tarkkailemaan. Pitkospuureitti ja suon ympäröstöt ovat oiva päiväretkikohde vaikkapa lapsiperheelle tai koululuokalle.

Ajo ohje:
Vanhalta Lahden-Nastolan tieltä käännytään Kujalan jäteasemalle, Sapelikadulle. Ajetaan radan yli ja jäteaseman ohi. Tien päässä on T-risteys, josta käännytään oikealle, Miekantielle. Tietä ajetaan 700 metriä, ja käännytään vasemmalle, Ilonantielle. Tätä ajetaan n. 300 metriä, ja oikealla on sorakuoppa ja opastus Linnaistensuolle. Sorakuopan vieressä on paikka, johon voi jättää autonsa.

Korvenrannantien päässä on myös parkkialue, jonne auto on helpompi pysäköidä talviaikaan. Parkkialueelta lähtee polku joka seurailee pellonlaitaa ja johtaa pitkospuille.

Linnaistensuon ojituksia on padottu. Kuva: Petri Koivisto

Ylös